Hopeinen Omena

HooDeetä tuntuu tulevan nykyään joka tuutista. (virke edioitu uudelleen->) Oletteko siirtyneet digikuvissa 16:9 suhteeseen, vai mihin? Asiaa puoltaa lähes kaikki nykyiset näyttölaitteet, tietsikat, telkkarit, tykit, videokamerat, digitaaliset kuvakehykset, jiiännee. Paperikuvat taitavat olla lähes ainut sektori, jossa pysytään vielä perinteisellä linjalla. Olen tehnyt muutamia esityksiä 16:9 suhteella ja jotenkin pidän niistä.

Omasta kamerasta löytyy erikseen 4:3, perinteinen valokuvan 3:2 sekä sitten myös 16:9.

...ainiin, löytyyhän se 16:9 minunkin kamerasta, heh.

TheKraken kirjoitti:Omasta kamerasta löytyy erikseen 4:3, perinteinen valokuvan 3:2 sekä sitten myös 16:9.

Minkä muotoinen kamerasi kenno on? Eli siis mikä on sen natiivireso. Muut muodot tehdään vain croppaamalla kamerassa automaattisesti.

Pokkari aidolla 16:9 kennolla voisi olla hauska kuriositeetti, mutta mielestäni ainakin toistaiseksi 3:2 on ainoa oikea. Siitä voi jokainen leikellä haluamansa muotoisia kuvia. En tähän hätään keksi yhtään perustelua mielipiteelleni, ehkä olen vain vanhanaikainen.

Mulla on kamerassani myös 16:9 mutta sen mitä tutkin niin se ei ole aito 16:9 vaan cropattu. Luulisin että näin on muillakin?
16:9 käytän lähinnä vain jos tiedän että kuvien jälkeen tulee laitettua kamera HDMI:llä telkkariin, esim tapahtuman jälkeinen fiilistely, mutta yleensä 3:2 on oikea koska cropata voi vaikka 2.35:1

MACFLY kirjoitti:HooDeetä tuntuu tulevan nykyään joka tuutista. Oletteko siirtyneet digikuvissakin siihen suhteeseen, vai mihin? Asiaa puoltaa lähes kaikki nykyiset näyttölaitteet, tietsikat, telkkarit, tykit, videokamerat, digitaaliset kuvakehykset, jiiännee. Paperikuvat taitavat olla lähes ainut sektori, jossa pysytään vielä perinteisellä linjalla. Olen tehnyt muutamia esityksiä 16:9 suhteella ja jotenkin pidän niistä.

HD nyt tarkoittaa paljon muutakin kuin pelkkää kuvasuhdetta. Kun ottaa kuvan niin kannattaa ottaa se sillä mielellä kun kuvia on perehtyneet kuvaajaharrastajat aina ottaneet, eli että jätetään sitä rajausvaraa siihen kuvaan. Sitten kun kun kuva kehitetään, eli nykyään avataan tietokoneelle, tehdään kuvaan se viimeinen rajaus (paitsi jos kuva tulee lehtitaittoon, kannattaa rajaaminen jättää taittajalle) sellaiseksi kuin kuvan käyttötapa edellyttää.

Ainakin resoluution aka. megapikselien suhteen digipokkaritkin ovat olleet jo aikasta monta vuotta vähintään "hoodee"-tasoisia...

tianyl kirjoitti:

TheKraken kirjoitti:Omasta kamerasta löytyy erikseen 4:3, perinteinen valokuvan 3:2 sekä sitten myös 16:9.

Minkä muotoinen kamerasi kenno on? Eli siis mikä on sen natiivireso. Muut muodot tehdään vain croppaamalla kamerassa automaattisesti.

Joo näinhän se on. 3:2 on siis natiivi minulla.

Sinänsä siis suht turha ominaisuus, mutta kun nappi on tuossa suoraan kakkulan kyljessä, niin tuolla saa kyllä helposti ja nopeaan eri tilanteissa sommiteltua kuvaa varsin nätisti. Tietty saman asian ajaisia näpätä sinnepäin ja rajata kotona

3:2 on näissä järkkäreissä se vakio. Olen kyllä vielä vanhanaikaisempi ja tykkäisin enemmän 6X7 -formaatista.. sen takia pikkukameroiden 4:3 on tuntunutkin hauskalta.
Ja mun mielestä kuva rajataan kyllä kamerassa, se mitä tehdään printatessa tai taitossa on hienosäätöä :-) ..tietysti jos jotain uutta keksii niin säätää sitten vähemmän hienosti. Mä olen aina pyrkinyt sanomaan taittajille (jos en itse taita) että kuvaa saa rajata radikaalistikin. Kuvaa lehtikäyttöön tehdessä kun siitä pyrkii kuitenkin tekemään monikäyttöisen.. tilaa otsikolle ja sillai.

Ounastelinkin vähän että vastaatte tuohon malliin ja ymmärrän ideologiaanne. Joskus aktiivisena luontokuvaajana ei ollut huolta kuvasuhteista ja dialle kun otti, niin rajauskin oli se mitä sillä hetkellä etsimestä näkyi. Jotenkin niin helppoa, vaikka toisaalta tosi haastavaa. Nykydigillä ei ole yhtä lailla huolta rajaamisesta tai horisontista, mutta valkotasapaino aiheuttaa välillä oman säätelynsä. Itsekin kuvaan kennon täydellä resoluutiolla ja yritän muistaa löysän rajauksen. Kuvankäsittelyllä on sitten hauska fiksata lopullinen rajaus.
Datatykeistä on tullut diaprojektorin korvaaja. Kun 16:9 kuvasuhde on käytössä monissa elokuvissa, niin miksei myös valokuvissa. Screenillä kuvat täyttävät nätisti koko alan, varsinkin joissain luontokuvissa. Okei, en kritisoi perinteitä! 16:9 rajattu koiran pää tai pystykuva näyttää tosi typerältä joo

Jamac kirjoitti:jos kuva tulee lehtitaittoon, kannattaa rajaaminen jättää taittajalle) sellaiseksi kuin kuvan käyttötapa edellyttää.

Minä ainakin rajaan itse kuvani, ei kukaan muu.
Sille jos taittajat vielä sen jälkeen rajaavat niitä, en tietysti voi mitään. Yleensä eivät, ainakaan ratkaisevasti (=niin että kuvan sisältö olennaisesti muuttuu).

-Harri, valokuvaaja

harri kirjoitti:

Jamac kirjoitti:jos kuva tulee lehtitaittoon, kannattaa rajaaminen jättää taittajalle) sellaiseksi kuin kuvan käyttötapa edellyttää.

Minä ainakin rajaan itse kuvani, ei kukaan muu.
Sille jos taittajat vielä sen jälkeen rajaavat niitä, en tietysti voi mitään. Yleensä eivät, ainakaan ratkaisevasti (=niin että kuvan sisältö olennaisesti muuttuu).

Siinä on vähän sellainen juttu, että jos kuvaaja rajaa itse jo suht tiukasti kuvan, ei taittajalle jää enää pelivaraa tehdä omaa työtään, jolloin se kuva on pakko lätkäistä taittoon sellaisena kuin se kuvaajalta tulee -> paljon kompromisseja taitossa sen kuvan vuoksi -> rumaa taittoa -> valokuva näyttää kokonaisuudessa huonommalta kuin se olisi näyttänyt, jos kuvassa olisi taittovaraa. Tämä tietty edellyttää, että taittaja on ammattilainen.

Kotihoumerillehan riittää yleensä kertarajaus, mutta jos lähetän kuvia taittajalle niin pyrin pidättäytymään leikkelystä. Ironisinta minusta on se, että omaan käyttöön fiksattu kuva rajataan ensin ja sitten sävytetään, mutta taittoon taas sävytetään eikä välttämättä rajata, vaikka haluaisikin. Löysästi rajattua kuvaa on jotenkin vaikeampi säätää. Esim. ihmisen kasvot katoavat ylivalottuneeseen taustaan ja kasvojen säätö on vaikeaa. Älkää naurako (ainakaan niin kovasti että putoatte tuolilta), mutta minulla on kaksi mustaa L-pahvia, joilla joskus mallailen rajauksia, heh.

Jos oikein haluat olla H. Cartier-Bresson niin kuljet kaupungilla tyhjä diakehys kaulanauhassa, siitä on hyvä tsekkailla läpi. Näin me tehtiin nuorina ollessa valokuvauksen opiskelijoina. Nääh, miten daideellista

Nosehäse pitääkin sit viel testata

harri kirjoitti: Minä ainakin rajaan itse kuvani, ei kukaan muu.

Minä ainakin olen pikkuhiljaa oppinut jättämään rajaukseni hieman "väljiksi" että niissä olisi hieman pelivaraa taitossa. Tuntematonta taittajaa muistan vielä valistaa että croppailee rohkeasti turhat pois.

Taittaminen on siitä kimurantti juttu että kuvalle sopiva tila ei monesti noudata kameran kuvasuhteita, melkein aina joutuu jostain päin rajaamaan jotta sivu näyttää hyvältä ja että teksti mahtuu mukaan yms. Aina silloin tällöin tulee tuskailtua jonkun kuvan kanssa joka on turhan tiukasti rajattu, pahimmillaan joutuu photoshoppailemaan lisää taustaa johonkin suuntaan kun ei muu auta.

Hyvä osaa kyllä rajata kuvaa, hienon näköisellä aukeamalla näyttää kuvat paremmalta kuin väkisin kuvan suhteet säilyttävä taitto joka näyttää pakostakin esikoululaisen tekemältä.

Fixx kirjoitti:3:2 on näissä järkkäreissä se vakio. Olen kyllä vielä vanhanaikaisempi ja tykkäisin enemmän 6X7 -formaatista.. sen takia pikkukameroiden 4:3 on tuntunutkin hauskalta.

Omaan silmääni 4:3 näyttää paremmalta kuin 3:2. 3:2 on toki jotenkin "dynaamisempi" ja sopii A-koon papereille paremmin, mutta 4:3 rauhallinen ja esteettinen.

Vielä kun keksittäisiin digijärkkäri jossa saisi etsinkuvaan neliskanttisen formaatin (helposti siis). Tulee kuvattua paljon levynkansia ja niiden sommittelu on 3:2 kameralla kovin hankalaa hommaa. Vaikka kuinka funtsii ja jättää reunoille turhaa tilaa niin ei siitä mitään meinaa tulla, aina joutuu hampaita kiristelemään kun kuvia kokeilee rajata neliöksi.

MACFLY kirjoitti:HooDeetä tuntuu tulevan nykyään joka tuutista. (virke edioitu uudelleen->) Oletteko siirtyneet digikuvissa 16:9 suhteeseen, vai mihin? Asiaa puoltaa lähes kaikki nykyiset näyttölaitteet, tietsikat, telkkarit, tykit, videokamerat, digitaaliset kuvakehykset, jiiännee. Paperikuvat taitavat olla lähes ainut sektori, jossa pysytään vielä perinteisellä linjalla. Olen tehnyt muutamia esityksiä 16:9 suhteella ja jotenkin pidän niistä.

No kuvauksessa en ole siirtynyt mihinkään, vaan kuvaan aina kameran natiivikuvasuhteella (ja tavallisesti myös natiiviresoon. Tosin tuossa järkkärissäni on kaksi natiiviresoa). Digikameran kuvilla ei muutenkaan ole juuri tekemistä HD:n, fullHD:n tai muunkaan näyttöstandardin kanssa, vaan kuvat voidaan tarvittaessa valmistella johonkin tarkoitukseen näytöllä, tykillä, telkkarissa, netissä katseltavaksi tai kuvaksi printattavaksi tai kirjaksi tai julisteeksi painettavaksi. Alkuperäinen kuva on kuitenkin se yksi ja sama josta sitten jatkokäsittelyyn kulloiseenkin käyttöön sopivaksi.