Peliarvostelu: Harry Potter And The Order Of Phoenix

[TheKraken]

Harry Potter And The Order Of The Phoenix

Pitkäaikaisena Harry Potter-fanina olin hyvin innoissani tämän pelin arvostelemisesta. Parin pelikerran jälkeen into kuitenkin laantui. Jäljempänä kerron miksi. Käsitellään nyt ensin teknistä puolta ja sen jälkeen siirrytään itse sisältöön. Huomautettakoon alkuun, että vaikkakin käytän suomenkielistä Harry Potter -jargonia, on itse peli kuitenkin englanninkielinen. En ole pelistä muuta versiota pelannut, joten en osaa oikein vertailla Mac-versiota muihin, mutta mitään grafiikkabugeja eikä muita lastentauteja kuitenkaan ollut havaittavissa. Veikkaan että käännös ei siis peliä ole muuttanut suuntaan tai toiseen.

Ohjelman asennus oli macmaisen helppoa. Raahattiin yksi kuvake Ohjelmat-kansioon ja siinä se. Tiedoston koko oli 4,7 Gt ja se ei pelille riitä, vaan levyn tulee olla sisällä koko pelaamisen ajan. Joko sieltä jotain luetaan, tai sitten kyseessä vain tapa estää pelin laiton kopiointi. Veikkaan vahvasti jälkimmäistä. Peli myös käynnistyy luvattoman hitaasti ja starttiruutua saa toljotella pahimmillaan toista minuuttia. Pelin valikot ovat, vaikkakin näyttävät, myös suhteellisen vaikeaselkoiset. Grafiikoille on yksi säätö ja kontrollivaihtoehdotkin ovat ainoastaan WASD tai perus-nuolinäppäimet. Loitsuihin käytettävät hiirieleet saa myös toteutettua näppäimistöltä. Mitään muita säätöjä ei tarjota.

Hahmoista osa on mallinnettu erittäin hienosti ja tunnistettavasti. Osaa taas ei tunnistaisi vaikka rintapielessä olisi nimilappu. Muutenkin grafiikoiltaan peli on varsin näyttävä ja näin vannoutuneelle Harry Potter -fanille Tylypahkan käytävillä kuljeskelu onkin lähes pelin parasta antia. Sääli, että tämän ilon osittain pilaa huonosti toteutetut kontrollit. Pelaaja kulkee siihen suuntaan mihin näppäimistöltä nuolta painat suhteessa sijaintiin ruudulla, eikä suhteessa hahmon nenän osoittamaan suuntaan. Eli aina kuvakulman automaattisesti vaihtuessa joudut sihtaamaan nuolinäppäimistä uuden suunnan. Tämä on suht tuttua muistakin peleistä, joten varmasti on monia joita tämä liikkumisrajoite ei haittaa. Ei silti luulisi olevan iso operaatio laittaa useampaa vaihtoehtoa tätä varten. Harryn kääntäminen onnistuu myös hiirellä, mutta matto loppuu tällöin hyvin äkkiä kesken ja tuntuma on aika huono. Poikaparan kääntösäde on henkilöauton luokkaa, joten järin näppärät käännökset eivät myöskään onnistu.

Itse pelin juoni, rakenne sekä sisältö pistävät suuresti miettimään kohderyhmää. Kirjat lukeneille ja/tai elokuvat katsoneille peli kun ei tarjoa juuri mitään lisäarvoa ja ummikoille taas tarinaa ei avata tarpeeksi. Tarinaa viedään eteenpäin pienin väläyksin, jotka ovat miniversioita originaaleista kohtauksista. Nämä eivät kerro juuri mitään, mutta tarinan suurin piirtein muistavat kyllä pysyvät kutakuinkin kärryillä, vaikka kirjan lukemisesta olisikin pidempi tovi. Suurin osa välianimaatioista on 3d:tä, mutta olin mielestäni parissa maisemakuvassa havaitsevani myös videomateriaalia elokuvasta.

Peli alkaa elokuvasta tutulla kohtauksella, jossa Ankeuttajat hyökkäävät leikkipuistoon Harryn harmiksi. Samalla alkaa tutoriaalijakso jossa näytetään aluksi lyhyesti miten taikoja tehdään. Tämä tarkoittaa yleensä vimmattua hiiren viuhtomista. Hiirieleiksi näitä kutsutaan, mutta ele on ehkä turhan hienostunut sana kutsumaan sitä turhautunutta hiiren paiskomista pöydän reunalta toiselle jota loitsuaminen välillä vaatii. Hiiren herkkyyttä ei voi myöskään säätää. Loitsukontrollit varmasti toimisivat esimerkiksi Nintendo Wiin kapulalla, joka nimenomaan tällaisia varten on tehty. Hiirellä yritys jää aika heikoksi. Hiiren viskomisen volyymilla ei myöskään voi vaikuttaa itse loitsun voimakkuuteen, joka sekin osaltaan hieman syö tuntumaa. Loitsu vain joko onnistuu tai epäonnistuu.

Alkukohtausta seuraa lyhyt opetusjakso, jossa käydään esimerkkien kera läpi pelin peruskontrollit, kartta sekä opetetaan muutama perusloitsu. Jälkimmäistä ei suositella jännetuppitulehduksesta kärsiville, he voivat onneksi vaihtaa loitsut näppäimistöltä tapahtuviksi. Itse navigointi tapahtuu valitsemalla kartasta henkilö, jolle sinulla on asiaa tai paikka johon tahtoo mennä ja sen jälkeen pienet likaiset jalanjäljet edelläsi näyttävät mihin päin mennään. Harmillisen usein jalanjäljet kuitenkin tuppaavat hetkeksi katoamaan ja joudut käyttämään primitiivisiä metsästäjän vaistojasi, eli juoksentelemaan päättömästi kunnes jäljet taas ilmaantuvat. Ensimmäinen tehtävä on lampsia lähes identtisiä portaita ja tasanteita pitkin kuudenteen kerrokseen. Tässä kohtaa jo lyhyemmällä pinnalla varustettu alkaa toivoa, että tätä matkaa ei tarvitse aina juosta mikäli tahtoo päästä paikasta toiseen. Turha toivo. Tätä ravaamista tuntuu olevan liian iso osa pelistä. Onneksi juokseminen on kuitenkin suhteellisen ripeää. Mikäli Harrylta ei velhoilu ala sujumaan suosittelen lämpimästi pikajuoksijan uraa. Matkantekoa silti häiritsevät varsinkin portaissa vastaan säntäilevät velho- ja velhotarkollegat, jotka aika-ajoin pysähtyvät väkipakolla juttusille sekä muuten vain seisovat tien tukkeena.

Pelin parhaat palat tulevat esiin opetusjakson aikana, kun pääset opiskelemaan kaksintaistelujen jaloa taitoa Weasleyn veljesten kanssa. Kaksintaistelut ovat näyttävästi toteutettuja, ne vaativat oikeasti pientä taktikointia ja pienellä harjoittelemisella sen hiirenkin heiluttelun saa tuntumaan lähes siedettävältä ja loitsut välillä tottelevat ihan mukavasti.

Tämän jälkeen seuraakin ensimmäinen puzzle-osuus, joka pistää kyllä aivonystyrät tiukoille. Ei siksi, että se olisi vaikea, vaan siksi, että siinä ei ole mitään järkeä. Spoilaamisen uhallakin voinen kuitenkin kertoa ratkaisun: Olet huoneessa jossa on hyllyn päällä kirja, jonka tarvitset. Sinulle annetaan vinkki, että voit käyttää loitsujasi. Huoneessa olevia esineitä joihin voit loitsusi kohdistaa: pöytä, kaappi, kynäteline. Varmasti huomaatte mitä ajan takaa? Loitsupakistasi löytyy jo tässä vaiheessa kolme loitsua, jolla kirjan saisi talteen hyllyn päältä, jos sen saisi vain valittua kohteeksi. Näin nyt ei kuitenkaan ole, joten etsitäänpä vaihtoehtoa kaksi. Pöytä on niin matala, että Harry ei sen päältä yltäisi hyllylle. Kaappi taas liian korkea, jotta Harry voisi kiivetä sen päälle. Tästä päättelen, että tehtävänä voisi olla siirtää ensin kaappi hyllyn viereen ja sen viereen pöytä. Ratkaisu ei suinkaan ole näin looginen. Vaikka kaapin saakin valittua loitsun kohteeksi, tuntuu se olevan täysin immuuni taidonnäytteilleni, kuten myös kynäteline. Jäljelle jää siis pöytä, jota kyllä saa siirrettyä. Siirrän pöydän hyllyn viereen ja kokeilen huvikseni voiko sen päälle kiivetä. No sehän onnistuu ja pöydän päällä alkaakin tapahtua, vaikkei Harry siitä hyllylle yletäkään. Kirja nimittäin lentää karkuun. Tämä ei Tylypahkan olosuhteet huomioon ottaen yllätä, mutta se ei kuitenkaan tee puzzlesta yhtään sen järkevämpää. Pöytää sitten raijataan kirjan perässä kirjan aina lennähdellessä uusiin kohteisiin, kunnes se lopulta osuu käden ulottuville. Ongelman ratkaisua ei myöskään helpottanut kamerakulma joka vimmatun Siipirdium Lentiosa -maratoonin aikana vääntyi sellaisiin asentoihin, että loitsu piti ottaa alusta, koska kohdetta ei enää nähnyt.

Tästä eteenpäin peli sitten toistaakin enemmän tai vähemmän samaa kaavaa. Aivan kelvoton se ei kuitenkaan missään nimessä ole. Tekemistä riittää hyväksi toviksi ja vaikka peli rakentuukin pääjuonen ympärille on siinä silti kiitettävän paljon sivujuonteita, jotka eivät ole tarinan kannalta tarpeellisia, mutta luovat kuitenkin tunnelmaa. Kartan avaamalla saat auki listan, josta näet tehtävät. Nämä koostuvat puzzleista sekä erilaisista muista pikku tehtävistä, kuten kaksintaisteluista Luihuisten kanssa. Suurin osa puzzleista on onneksi loogisempia kuin edellä mainittu esimerkki, mutta niiden ratkaiseminen on välillä kontrollien puolesta turhan hankalaa. Joukossa on silti jopa suorastaan palkitsevia pähkinöitä. Tehtävien suorittamisen lisäksi pelissä on tarkoitus myös tutkia Tylypahkan aluetta ja tästä jaetaan pisteitä joiden avulla Harry pääsee kehittymään velhon urallaan ja saa voimakkaampia loitsuja. Tähän pelin osaan tutoriaaliosuus ei kovin hyviä eväitä tarjonnut, mutta valikoista löytyvä vinkkipalsta asiassa osasi neuvoa.

Kaikista ylläolevista moitteista huolimatta, peli on kuitenkin pelattava. Mikäli Harry Potterin maailma kiehtoo, on tämä oiva tapa siihen tutustua, mikäli vain selviää outojen kontrollien ja muiden mainitsemieni ongelmien kanssa. Aion itsekin pelin lävitse asti tahkota, vaikkakin välillä meinaakin usko loppua kesken. Pelin äänimaailma sekä yleinen tunnelma pelastavat paljon. Musiikkien teemat ovat elokuvista tuttuja ja ääninäytteleminen on tasokasta. Välillä kuulostaa, että hahmojen takaa löytyisi aivan originaalit näyttelijät, mutta jotenkin en tähän kuitenkaan usko. Maisemat ovat kauniita ja maailma on muutenkin tasan niin realistinen, kuin taikamaailma nyt olla voi. Kohtuullisen useasti huomaa jäävänsä vain pällistelemään tilojen kauneutta ja tämä onkin pelin ehdottomasti parhaita puolia.

Annan pelille 3/5 omenaa. Veikkaan kuitenkin, että joltain Harry Potterin maailmaa tuntemattomalta ei näin suurta lukua heruisi.

Laitteisto:
- 20" iMac C2D 2,4 Ghz
- 1,5 Gt muistia
- Ati Radeon HD 2600 Pro

Minimivaatimukset:
- 1.83 GHz Intel Core Duo -prosessori
- OS X versio 10.4.9 tai uudempi (peli ei toimi PowerPC-prosessoreilla)
- 1 Gt RAM
- 6 Gt kovalevytilaa
- Videokortti: ATI X1600 -sarja tai uudempi, NVIDIA GeForce 7300 tai uudempi (huom: ei tue GMA950 integroituja grafiikkakortteja)
- 8x tai nopeampi DVD -asema

Plussat:
- Kaksintaistelut
- Äänimaailma
- Grafiikat
- Ympäristö
- Tutkimisen ilo

Miinukset:
- Kontrollit
- Loitsujärjestelmä
- Välillä raivostuttava kamera
- Tarinan eteneminen hyppien

http://harrypotter.ea.com/